Päivän sitaatti

"Tällä kaikella ei ole paljon merkitystä, kaikella maalaamisella, veistämisellä, piirtämisellä, kirjoittamisella tai oikeastaan kirjallisuudella. Kaikella on sijansa, eikä sen enempää. Yritys on kaikki, miten hienoa!"

- Alberto Giacometti

Intohimosta ja kutsumuksesta

Edellisessä kirjoituksessani pohdittiin mm. sitä, miten voit selvittää oman kutsumuksesi tai intohimosi. Oli kysymyksiä ajattelun tueksi, kuten mitä tekisit, jos sinulla olisi rajaton määrä rahaa ja aikaa, tai mitä olet aina halunnut tehdä, mutta et ole uskaltanut yrittää. Aina välillä kuitenkin mietin turhautuneena, miten järjettömän etuoikeutettuja tämän tyyppiset pohdiskelut ovat, ja esimerkiksi toimisiko meidän yhteiskuntamme, jos kaikki tekisivät vain hauskoja, helppoja ja itselleen mieluisia töitä. Ajatusmalli siitä, että kaikki voisivat tehdä intohimoaan vastaavaa kutsumustyötä on helppo ampua alas talouden realiteeteilla ja todeta, että siinä tapauksessa kukaan ei tekisi ns. paskaduuneja. 

Kysyin eräältä koulusiivooja-sukulaiseltani, ottaisiko hän lopputilin, jos voittaisi lotossa. Hänen vastauksensa yllätti minut: ei ottaisi. Vaikka kyseessä on ammatti, jota ei varsinaisesti voi luokitella kivaksi tai korkeastatuksiseksi työpaikaksi, ymmärsin sukulaiseni viihtyvän työssään varsin hyvin. Hän kertoo usein tarinoita siitä, miten ratkoo oppilaiden nahisteluja koulun käytävillä ja osallistuu työpaikan virkistysreissuihin siinä missä opettajat ja rehtorikin. Ymmärrän rivien välistä, että hän kokee olevansa osa suurempaa kokonaisuutta, sekä työporukan, että oppilaiden keskuudessa. Tuon sosiaalisen ulottuvuuden lisäksi kenties myös oppilaiden tapakasvatus tuo merkityksellisyyttä hänen elämäänsä; hän toimii muiden ihmisten hyväksi ja saa myönteistä aikaan auttaessaan lapsia kiinnittämään huomiota hyviin tapoihin aivan arkisissa tilanteissa. 

Siinä missä siivoojan ammatti on toiselle yksi pahimmista karriääriskenaarioista, jollekin toiselle se voi olla kutsumusammatti. Samoin joku, joka tekee sinun työtäsi, voi pitää siitä aidosti ja saada irti jotain, mitä itse et siitä saa. Aivan tavallinenkin työ voi olla mielekästä, jos sillä on tekijälleen merkitystä, sisältöä ja järkeä. Kokemus siitä, että saa asioita aikaan (siivouksessa oman käden jälki näkyy konkreettisesti) motivoi työntekijää ja antaa tunteen omasta kyvykkyydestä. 

Kaiken lähtökohtana lienee, että tunnistaa omat intohimon ja innostuksen kohteensa, ja yrittää tehdä niitä enemmän niin työelämässä kuin siviilipuolellakin. Jos työ ei tällä hetkellä anna riittävästi virikkeitä ja sisältöä elämään, itsensä toteuttaminen on mahdollista myös sen ulkopuolella. Pienin askelin voit edistää omaa osaamistasi ja urapolkuasi kohti innostusta vastaavaa kutsumustasi. 

Oprah sen sanoo.

Tavoitteiden asettamisesta

Elämme tällä hetkellä self help -yhteiskunnan kultakautta, joten tuntuu mahdottomalta olla kuulematta oman unelmaelämänsä saavuttamisesta ja siitä, miten ympäristö on heijastus itsestä, ajatuksista ja teoista. Kaikki on mahdollista, jos siihen uskoo tarpeeksi! Tarvitset karkeasti sanottuna vain yleispositiivisen asenteen, uskoa omiin mahdollisuuksiin, tarkoituksenmukaiset verkostot, oikeat visualisointitekniikat, ja näiden avulla kuka tahansa voi saavuttaa onnea ja menestystä. 

Tavoitteiden tärkeyttä hehkutetaan; niiden asettaminen on menestyksen ydintaito, etkä voi saavuttaa oikein mitään ilman selkeitä tavoitteita. Sanotaan, että ihminen on onnellisimmillaan, kun hän tietää tavoitteensa ja kulkee määrätietoisesti niitä kohti. Visiot antavat tunteen elämän tarkoituksesta, ja saat niitä kohti etenemisestä energiaa, intoa, itsetuntoa ja tervettä ylpeyden tunnetta. 

Kyllä, juuh, ymmärrän ja nyökyttelen myötämielisesti. Mutta miten ne paljon puhutut tavoitteet sitten asetetaan? En minä tiedä mitä minä haluan. Ajatus pyrkimisestä määrätietoisesti kohti jotain arvokasta asiaa tuntuu niin helpolta, kunhan vain tietäisi, mikä se kaikkein tärkein tavoite oikein on. 

Selailin Brian Tracyn Menestys ja onnellinen elämä -kirjaa, ja hänen mukaansa suurin osa ihmisistä painivat saman ongelman kanssa: tavoitteita ei osata asettaa. Sekä Harvardin että Yalen yliopistoissa on saatu selville, että valmistuvista opiskelijoista vain kolme prosenttia kirjoittaa tavoitteensa paperille, kun taas kirjoittamattomia tavoitteita on 13 prosentilla valmistuneista. Lopuilla 84 prosentilla oppilaista ei ole mielessä mitään kummallisempia tavoitteita. Muutaman vuosikymmenen päästä haastatteluissa käy ilmi, että nuo kolme prosenttia, jotka kirjoittivat tavoitteensa selkeästi ylös, ansaitsevat enemmän kuin loput 97 prosenttia yhteensä. 

On kyse sitten paljon puhutusta vetovoiman laista, jonkinlaisesta lisääntyneestä aivojen huomiokyvystä tai ihmisen käyttäytymisen muuttamisesta alitajunnan tasolla, Tracyn mukaan jokaisella on ns. epäonnistumis- tai onnistumismekanismi. Kirjattu tavoite kytkee onnistumisprosessin toimintaan. 

"Suunnittelematta jättäminen on epäonnistumisen suunnittelua."

Miksi sitten tavoitteiden asettaminen on ihmisille niin suuri ongelma? Suurimmat syyt lienevät pelot: torjutuksi tulemisen, naurunalaiseksi asettumisen tai kaikkein lamaannuttavimpana epäonnistumisen pelko. Pitäisi muistaa, että epäonnistuminen ei ole laisinkaan huono juttu, vaan itse asiassa se voi olla jopa menestymisen elinehto. Emme ole voineet välttyä kuulemasta sellaisista historian klassikkoesimerkeistä kuten Edisonin 11.000 epäonnistumisesta ennen hehkulampun keksimistä tai Henry Fordin kolmesta yrityskonkurssista ennen maailman myydyimmän auton tuottamista. Keskivertoihminen usein valitettavasti luovuttaa ennen ensimmäistäkään yritystä, joten mielessä on hyvä pitää epäonnistumisen olevan loistava oppimiskokemus.

Menestysguru Brian Tracy listaa seitsemän asiaa, jotka liittyvät tavoitteiden asettamiseen.

1. Muutokset ovat välttämättömiä, vaikkakin usein pelottavia. Tavoitteet kuitenkin ohjaavat muutoksia, ja kun sinulla on tavoitteita, muutokset ovat myönteisiä, haluamasi suuntaisia ja ennen kaikkea sinun hallinnassasi. 
2. Mieti oma lahjakkuusalueesi, ja kehitä tuo lahja huippuunsa. Missä olet luontaisesti hyvä ja mikä kiinnostaa sinua? Mistä asioista saat iloa ja flow-kokemuksia? Mikä sinua motivoi työssäsi ja elämässäsi? Minkälaisiin asioihin uppouduit 10-vuotiaana? 
3. "Timanttikenttä". Tracy kuvailee tarinan afrikkalaisesta maanviljelijästä, joka etsi koko elämänsä ajan timantteja tuloksetta, ja vasta hänen kuolemansa jälkeen huomattiin hänen farminsa olleen itsessään täynnä timantteja. Löytäisitkö oman timanttisi nykyisestä työstäsi, alaltasi, kokemuksistasi, taidoistasi tai koulutuksestasi? Parhaat ja suurimmat mahdollisuudet ovat todennäköisesti naamioituneina suoraan edessäsi. 
4. Tavoitteiden pitäisi olla haastavia, mutta realistisia. Lisäksi Tracy kehottaa pilkkomaan suuremmat tavoitteet pienemmiksi, jotta ne tuntuisivat uskottavilta. Jos esimerkiksi haluat pystyä juoksemaan 10 km, voit tavoitella ensin yhden kilometrin juoksukuntoa. Siihen on helppo uskoa, ja tavoitetta voi kasvattaa vähitellen. 
5. Tavoitteet voivat olla: 
1. konkreettisia, aineettomia, rahallisia
2. itsesi kehittämiseen, mutta myös ulkomaailmaan liittyviä
3. lyhyen ja pitkän aikavälin tavoitteita
6. Jotta aikaansaavuutesi paranee ja tiedät mitä kohti edetä, tarvitset lisäksi: 
1. Tavoitteita, jotka vastaavat, miksi teet elämässäsi sen mitä teet. Tämä syy, jonka vuoksi nouset aamulla, voi usein liittyä esimerkiksi perheeseesi tai itseesi.
2. Uraa, aineellista hyvää ja raha-asioita koskevia tavoitteita, jotka kertovat, mitä haluat saavuttaa, jotta pääset nauttimaan miksi-tavoitteesta. 
3. Itsensä kehittäminen ja ammatillinen kehittäminen vastaavat miten-kysymykseen: miten kehität taitoja, jotta saavutat mitä-tavoitteet ja pääset nauttimaan miksi-tavoitteista. 
7. Elämän ykköstavoite, eli elämän perusperiaate määrittelee kaikkea tekemistäsi: järjestät kaikki muut tavoitteet sen mukaisesti. Ei todellakaan ole helppoa miettiä oman elämänsä tarkoitusta, joten tässä muutamia kysymyksiä pohdittavaksesi:

• Mitkä ovat elämäsi viisi tärkeintä perusarvoa ja -hyvettä? Mihin uskot, mitä edustat, mistä välität eniten? 
• Mitkä ovat elämäsi kolme tärkeintä tavoitetta? Anna itsellesi aikaa vastata kysymykseen puoli minuuttia, niin alitajuntasi nostaa esiin nämä asiat.
• Mitä tekisit, jos saisit tietää sinulla olevan vain puoli vuotta elinaikaa jäljellä? 
• Mitä tekisit eri tavalla, jos voittaisit lotossa ja sinulla olisi lähes rajattomasti rahaa ja aikaa? 
• Mitä olet halunnut aina tehdä, mutta et ole uskaltanut yrittää? 
• Mitkä teot ovat tuntuneet sinun elämässäsi kaikkein merkittävimmiltä? Mikä antaa sinulle eniten itsetuntoa, itsekunnioitusta ja tervettä ylpeyttä?
• Jos tietäisit onnistuvasi takuuvarmasti yhdessä valitsemassasi asiassa, mikä se olisi? 

Jos ykköstavoitteesi ei ole vieläkään kirkastunut sinulle, mitäpä jos ensimmäisenä tekisit sen etsimisestä ykköstavoitteesi? Aloita heti. Aseta välitavoite vaikka ensi viikolle. Pidä ideointisessio ystäviesi kanssa.  Ajattele visioitasi ja arvojasi. Päätä mitä haluat, kirjoita se ylös preesensissä, ja tee sitkeästi asioita, jotka johtavat sinua askel askeleelta kohti haluamaasi unelmaelämää. 

Yllättävä inspiraation ja motivaation lähde: LinkedInin artikkelit

LinkedIn on viime vuonna kaikessa hiljaisuudessa avannut käyttäjilleen eräänlaisen bloggaus-toiminnon, joka mahdollistaa status-päivityksiä pidempien kirjoitusten julkaisun. Olen päässyt näiden long-form posteiksi kutsuttujen artikkeleiden makuun vasta tämän vuoden puolella, ja löytänyt sieltä uskomattoman määrän erittäin kiinnostavia ja ajatuksia herättäviä artikkeleita, jotka liittyvät ammatilliseen osaamiseen, alan viimeisimpiin trendeihin, tärkeimpiin oppeihin, kokemuksiin, mielipiteisiin yms. Voit seurata mielenkiintoisimpia kirjoittajia, mutta sinun ei kuitenkaan tarvitse lähettää suoraa kontaktipyyntöä heille - miten kätevää. 

Jos olet hyvä kirjoittaja ja sinulla olisi jotakin sanottavaa, kannattaa sinun harkita julkaisevasi omia kirjoituksia LinkedInin blogialustalla ammatillisen identiteettisi vahvistamisen nimissä. 

Hyödyt:

• Tehostaa asiantuntijaprofiilia ja laajentaa omaa näkyvyyttä sekä oman LinkedIn-verkoston, että myös sen ulkopuolisten henkilöiden keskuudessa. 
• Jaot ja tykkäykset voivat levittää kirjoitusta myös LinkedInin ulkopuolisiin sosiaalisiin kanaviin.
• Mahdollinen kilpailuvaltti uutta työpaikkaa hakiessa: lisää työnhakijan kiinnostavuutta ja antaa ammatillisesti motivoidumman kuvan tästä. 
• Lisää verkostoitumismahdollisuuksia potentiaalisten uusien kontaktien muodossa.
• Matalampi kynnys aloittaa, kuin esim. oman blogin perustaminen.

Tässä muutama suosikkiartikkelini: 

• The 7 Biggest Excuses That Stop You Succeeding
• 10 Ways to Accessorize Your Brand
• Do Others See You The Way You See Yourself?
• Where to Sit in a Meeting
• Why I Stopped Apologizing and Why You Should Too
• Time Management: Techniques of Efficient People

LinkedInin päivän suosituimmat julkaisut löydät täältä: https://www.linkedin.com/today/posts. 

 "No matter how busy you may think you are you must find time for reading, or surrender yourself to self-chosen ignorance", sanoi jo Kungfutse aikanaan. Sinua on varoitettu. Ala lukea! 

Onnekkaita silmänräpäyksiä: pöydälle jätetty lappu

Tänään olin hieman käärmeissäni aviomiehelleni eräästä asiasta, ja olin jo mielessäni miettinyt tulikivenkatkuisen avautumisen hänelle asian tiimoilta. Kun tulin kotiin, löysin keittiön pöydältä käsinkirjoitetun lapun (ja nyt en onneksi tarkoita sellaista paljon puhuttua "lähdin poikien kanssa kalareissulle Lappiin, tää suhde oli tässä" -lappua). Ärtymykseni katosi kuin tuhkana tuuleen. 

Lapsuuden kodissani kommunikoitiin usein ruokapöydälle jätetyillä viestilapuilla. Lappujen sisältö oli kylläkin yleensä aika informatiivista, tyyliin "käyn kaupassa ja tulen viideltä", tai listaa vaadituista kotitöistä: "imuroi, vie roskat, täytä tiskikone". Kerran isälleni oli ilmeisesti tullut hieman kiire kesken lapun kirjoittamisen, sillä siinä luki vain "Moi! Olen". 

Muistan, että naapurini äiti jätti hänelle aina aamuisin lapun, johon oli piirretty kello ja aika, josta tiesi milloin piti lähteä kouluun. Miten herttaista! 

Lappujen vastaanottaminen oli (ja on näemmä edelleen) minusta aina todella mukavaa. Käsinkirjoitettu lappu tuntuu paljon henkilökohtaisemmalta, kuin tekstiviesti tai sähköposti, ja lapussa sanat "rakas" ja "pus" tuntuvat paljon ihanammilta, kuin virtuaalisessa muodossa kirjoitettuina. Nykypäivänä ihmisten pitäisi jättää rutkasti enemmän lappuja läheisilleen! Minä aloitan:

20.3. on kansainvälinen onnellisuuden päivä.

Elämän sivuvaikutuksia

Kaiken amerikkalaistyyppisen positiivisuushapatuksen ohessa ajattelin julkaista jutun elämän vastoinkäymisistä, sillä on väistämätöntä kokea niitäkin tunteita aika ajoin. Voi tulla kipua, kärsimystä, kuolemaa, sairauksia, riitoja, surua. Väsymystä, tylsyyttä, ahdistusta, pelkoja, menetyksiä, turhautumisia. Aihe kuitenkin on niin valtava, että en ehkä osaa kirjoittaa siitä ilman latteuksia tai kliseisiä itsestäänselvyyksiä. Osaan vain kertoa omista viime aikaisista negatiivisista kokemuksistani, jotka vaikuttavat tämänhetkiseen elooni ja olooni melkoisen merkittävästi. Nämä ovat fyysistä laatua, kas tässä: 

Häntä pystyyn
vastoinkäymisistä huolimatta! 

Raskauteni on aktivoinut vanhan kroonisen sairauteni, ja viimeiset kuukaudet olen kärsinyt sietämättömistä kipukohtauksista. Kipu on valtavaa, aaltomaista, hallitsematonta. Kohtaus kestää pahimmillaan puolisen vuorokautta, ja yleensä se pahenee iltaa ja yötä kohden. Sellaisen aikana en pysty tekemään mitään, eikä minulla ole voimia mihinkään. En tee muuta kuin makaan paikoillani ja toivon hartaasti, että minä ja sisälläni oleva sikiö selviäisimme jollain ihmeen kaupalla hengissä. Hikoilen, vaikerran, itken. Nukkumaan en pysty. Yleensä voin myös niin pahoin, että oksennan rankasti pahimpien kiputuntien ajan. Jos kykenen, saatan vaellella hetken asunnossamme, mutta melko pian joudun palaamaan takaisin sänkyyn, koska en yksinkertaisesti pysy tolpillani kivun takia. 

Kipukohtauksen aikana ajantaju katoaa, vähän kuin synnytyksessä. Saatan huomata, että viisi tuntia kului kuin omassa kuplassa, johon ulkomaailmalla ei ole pääsyä. Kivun luonnetta on vaikea verrata mihinkään muuhun vastaavaan, mutta synnytyskipu on itse asiassa vähän samankaltaista: aaltomaista, polttavaa, laajalla tuntuvaa. Jos yritän kuvailla kohtaustani jollekin, saatan sanoa yhtään liioittelematta, että se on kuin lääkkeetön synnytys norovirustaudissa. 

Kun kohtaus laukeaa, tunnen väsymyksestä ja voimattomuudesta huolimatta valtavaa huojennusta: olen edelleen elossa! Kohtauksen jälkeen kehon toipumisessa kestää päiviä, mutta en välitä, sillä olen niin kiitollinen ja helpottunut sen päättymisestä. 

Toistuviin kipukohtauksiin liittyy minulle itselleni pelkoa ja ahdistusta, koska niitä on mahdoton ennakoida, eikä koskaan voi tietää, milloin sellainen tulee. Näin arjen toimintojen sujuminen on melko rajoittunutta, eikä oikein mitään lukkoonlyötyjä suunnitelmia uskalla tehdä. Lisäksi useimmat kipulääkkeet eivät auta tämänkaltaiseen kipuun, ja kaikkein rankimmat lääkkeet eivät tietenkään sovi raskaana olevalle.

Näihin kipuihin, pelkotiloihin ja kurjaan kohtaloon (miksi juuri minä?) olisi niin kovin helppoa jäädä vellomaan vaikka ikiajoiksi, mutta tiedostan asenteen merkityksen onnellisuuden ja elämäntyytyväisyyden kannalta, ja yritän säilyttää positiiviset fiilikset kaikesta huolimatta. Joskus se on vaikeaa, useimmiten kuitenkin helppoa - elämässäni kun on niin moni muu asia mallillaan.

Koska rakastan motivaatiopuheita (thank god for TED talks!), liitän tähän sellaisen kaverilta, joka koki samanaikaisesti sekä yllättävän avioeron, että ystävänsä itsemurhan. Vastoinkäymisistä huolimatta hänen asenteensa on aivan uskomaton: hän hyväksyi menetyksensä ja päätti mennä eteenpäin elämässään. Jos koskaan kaipaat tukea positiiviseen ajatteluun, tai pikemminkin muistutusta siitä, että sinulla on jo kaikki hyvin, katso tämä video. Se on oikeasti todella hyvä!

Itsetuntemus - kysy itseltäsi nämä kolme kysymystä

Gretchen Rubin, jonka Onnellisuusprojektista ja tapoihin ja tottumuksiin liittyvästä uudesta kirjasta kirjoitin täällä, kehottaa meitä itsetuntemuksen nimissä kysymään itseltämme: 

1. Mikä on sinusta kivaa tekemistä? Minkälaisista asioista saat iloa? Tarvitsemme elämän vastapainoksi jotakin hauskaa - mitä se sinulle on? Aikuisena tähän kysymykseen voi olla jopa vaikea vastata, joten Gretchen neuvookin miettimään, minkälaisia hauskoja juttuja teit 10-vuotiaana. Jos voit jotenkin tehdä työksesi samoja asioita kuin lapsena pidit hauskoina, olet aika varmasti unelma-ammatissasi. 

2. Ketä kadehdit ja miksi? Kateus on ikävä ja negatiivinen tunne, mutta se kertoo paljon alitajunnassamme piileskelevistä ajatuksistamme. Jos kollegasi saa uuden, arvostetun työpaikan ja tunnet siitä salaisesti kateutta, voi olla, että et ole tyytyväinen nykyiseen työhösi, vaikka et sitä myöntäisi itsellesikään vielä. Kateuden tunne toimii siis signaalina jostain, mitä ihminen haluaa muuttaa elämässään. Ennen esikoistani muistan tunteneeni kateuden pistoksen sydämessäni, kun eräs kaveri kertoi olevansa raskaana. En ollut itse tajunnut, miten palavasti halusin lasta, ennen kuin tuo kateuden tunne paljasti aika selkeästi salassa olleet haaveeni. 

3. Mistä valehtelet? Jos huomaat valehtelevasi jostain asiasta, on sinulla väistämättä edessäsi itsetutkiskelun paikka. Valehtelu on ikään kuin kommunikaatiokatkos todellisten arvojesi ja käyttäytymisesi välillä, ja sekin kertoo jostain, joka vaatii muutosta elämässäsi. Jos et pysty kertomaan miehellesi saaneesi jälleen kerran ylinopeussakot liikenteessä, sinulla saattaa olla vaarallinen kaahailuongelma ja mitä luultavimmin tiedät sen itsekin. Kävin vähän aikaa sitten ravitsemusterapeutin vastaanotolla, ja sitä ennen minun piti pitää ruokapäiväkirjaa muutaman päivän ajan. Herkkujen syöminen riistäytyi välillä käsistäni niin, että en kerta kaikkiaan kehdannut myöntää sitä ammattilaiselle. Tiesin tismalleen, että sokerinsaantini on liian suuri, joten aliarvioin reippaasti suklaan ja karkkien määrää ruokapäiväkirjassani. Aihe tuntui sen verran epämukavalta, että tiesin muutoksen ajan tulleen. 

Lähteet: Gretchenin vlogi-postaukset hauskuudesta ja kateudesta & valehtelusta.