Blogiprojektini lanseeraus

Koska on hyvä hetki aloittaa? No tänään! Ei huomenna, 

ensi maanantaina tai sen jälkeen, kun olet täydellisesti 

valmistautunut asiaan, vaan juurikin NYT. (Kuva täältä.)

Ajatus blogin aloittamisesta tuli pitkän sairauslomani aikana, jolloin aloin kaivata työyhteisöäni. Olen raskaana ja joutunut pakkolepoon terveydellisten ongelmien takia jo ennen raskauden puolta väliä. Ensimmäiset kuukaudet olen loikoillut apeana sohvalla ja lähinnä katsellut televisiota, selaillut uutisia tai roikkunut sosiaalisessa mediassa. Olen ollut kuolla tylsyyteen. En ole voinut tehdä juuri mitään, ja lähikauppaan raahautuminenkin on ollut työn ja tuskan takana.

Kun tajusin katselevani erään sisustusohjelman jakson uusintaa kolmatta kertaa, havahduin hienoisesti järkyttyneenä siihen, miten aika on vierähtänyt - tekemättä mitään. Mitä kaikkea olisinkaan voinut saavuttaa tekemällä edes vähän jotain joka päivä kaikki nämä viikot! Synnytykseen on vielä kolme kuukautta, ja ikävöin työpaikkaani, sen sosiaalisia kontakteja, säännöllisiä rutiineja ja älyllistä toimintaa. 

Ihmisillä on tapana aliarvioida pienten päivittäisten tekojensa merkitys, ja toisaalta yliarvioida

kerran viikossa tai kuukaudessa tehdyt asiat. Babystepsit ovat tehokkaampia kuin arvaammekaan. (Kuva täältä.)

Koska työ on kovin merkityksellinen osa identiteettiä ja tyytyväisyyttä omaa elämää kohtaan, jotain pitää tulla tilalle. Päätin tehdä kuten monissa elämänhallintaoppaissa kehotetaan: hiljensin sisäisen kriitikkoni, unohdin epäillä osaamistani, ja sen kummempia analysoimatta päätin aloittaa harrastuksen, jossa voin käyttää kokemuksiani työelämästä.

Tavoitteenani on kirjoittaa urasta ja työstä kolmekymppisen perheellisen naisihmisen perspektiivistä. Minua kiehtovat erityisesti positiivinen psykologia, itsensäkehittäminen ja tyytyväisyys työssä, ja näitä asioita pohdin blogissani omasta elämäntilanteestani käsin kera inspiroivien vinkkien ja mielenkiintoisten artikkeleiden. 

Toivon kehittyväni kirjoittajana, lisääväni itsetietoisuuttani ja omaa hyvinvointiani, ja luonnollisesti siinä ohessa myös jakavani ajatuksiani muille samankaltaisissa tilanteissa oleville. Tervetuloa mukaan!