Tavoitteiden asettamisesta

Elämme tällä hetkellä self help -yhteiskunnan kultakautta, joten tuntuu mahdottomalta olla kuulematta oman unelmaelämänsä saavuttamisesta ja siitä, miten ympäristö on heijastus itsestä, ajatuksista ja teoista. Kaikki on mahdollista, jos siihen uskoo tarpeeksi! Tarvitset karkeasti sanottuna vain yleispositiivisen asenteen, uskoa omiin mahdollisuuksiin, tarkoituksenmukaiset verkostot, oikeat visualisointitekniikat, ja näiden avulla kuka tahansa voi saavuttaa onnea ja menestystä. 

Tavoitteiden tärkeyttä hehkutetaan; niiden asettaminen on menestyksen ydintaito, etkä voi saavuttaa oikein mitään ilman selkeitä tavoitteita. Sanotaan, että ihminen on onnellisimmillaan, kun hän tietää tavoitteensa ja kulkee määrätietoisesti niitä kohti. Visiot antavat tunteen elämän tarkoituksesta, ja saat niitä kohti etenemisestä energiaa, intoa, itsetuntoa ja tervettä ylpeyden tunnetta. 

Kyllä, juuh, ymmärrän ja nyökyttelen myötämielisesti. Mutta miten ne paljon puhutut tavoitteet sitten asetetaan? En minä tiedä mitä minä haluan. Ajatus pyrkimisestä määrätietoisesti kohti jotain arvokasta asiaa tuntuu niin helpolta, kunhan vain tietäisi, mikä se kaikkein tärkein tavoite oikein on. 

Selailin Brian Tracyn Menestys ja onnellinen elämä -kirjaa, ja hänen mukaansa suurin osa ihmisistä painivat saman ongelman kanssa: tavoitteita ei osata asettaa. Sekä Harvardin että Yalen yliopistoissa on saatu selville, että valmistuvista opiskelijoista vain kolme prosenttia kirjoittaa tavoitteensa paperille, kun taas kirjoittamattomia tavoitteita on 13 prosentilla valmistuneista. Lopuilla 84 prosentilla oppilaista ei ole mielessä mitään kummallisempia tavoitteita. Muutaman vuosikymmenen päästä haastatteluissa käy ilmi, että nuo kolme prosenttia, jotka kirjoittivat tavoitteensa selkeästi ylös, ansaitsevat enemmän kuin loput 97 prosenttia yhteensä. 

On kyse sitten paljon puhutusta vetovoiman laista, jonkinlaisesta lisääntyneestä aivojen huomiokyvystä tai ihmisen käyttäytymisen muuttamisesta alitajunnan tasolla, Tracyn mukaan jokaisella on ns. epäonnistumis- tai onnistumismekanismi. Kirjattu tavoite kytkee onnistumisprosessin toimintaan. 

"Suunnittelematta jättäminen on epäonnistumisen suunnittelua."

Miksi sitten tavoitteiden asettaminen on ihmisille niin suuri ongelma? Suurimmat syyt lienevät pelot: torjutuksi tulemisen, naurunalaiseksi asettumisen tai kaikkein lamaannuttavimpana epäonnistumisen pelko. Pitäisi muistaa, että epäonnistuminen ei ole laisinkaan huono juttu, vaan itse asiassa se voi olla jopa menestymisen elinehto. Emme ole voineet välttyä kuulemasta sellaisista historian klassikkoesimerkeistä kuten Edisonin 11.000 epäonnistumisesta ennen hehkulampun keksimistä tai Henry Fordin kolmesta yrityskonkurssista ennen maailman myydyimmän auton tuottamista. Keskivertoihminen usein valitettavasti luovuttaa ennen ensimmäistäkään yritystä, joten mielessä on hyvä pitää epäonnistumisen olevan loistava oppimiskokemus.

Menestysguru Brian Tracy listaa seitsemän asiaa, jotka liittyvät tavoitteiden asettamiseen.

1. Muutokset ovat välttämättömiä, vaikkakin usein pelottavia. Tavoitteet kuitenkin ohjaavat muutoksia, ja kun sinulla on tavoitteita, muutokset ovat myönteisiä, haluamasi suuntaisia ja ennen kaikkea sinun hallinnassasi. 
2. Mieti oma lahjakkuusalueesi, ja kehitä tuo lahja huippuunsa. Missä olet luontaisesti hyvä ja mikä kiinnostaa sinua? Mistä asioista saat iloa ja flow-kokemuksia? Mikä sinua motivoi työssäsi ja elämässäsi? Minkälaisiin asioihin uppouduit 10-vuotiaana? 
3. "Timanttikenttä". Tracy kuvailee tarinan afrikkalaisesta maanviljelijästä, joka etsi koko elämänsä ajan timantteja tuloksetta, ja vasta hänen kuolemansa jälkeen huomattiin hänen farminsa olleen itsessään täynnä timantteja. Löytäisitkö oman timanttisi nykyisestä työstäsi, alaltasi, kokemuksistasi, taidoistasi tai koulutuksestasi? Parhaat ja suurimmat mahdollisuudet ovat todennäköisesti naamioituneina suoraan edessäsi. 
4. Tavoitteiden pitäisi olla haastavia, mutta realistisia. Lisäksi Tracy kehottaa pilkkomaan suuremmat tavoitteet pienemmiksi, jotta ne tuntuisivat uskottavilta. Jos esimerkiksi haluat pystyä juoksemaan 10 km, voit tavoitella ensin yhden kilometrin juoksukuntoa. Siihen on helppo uskoa, ja tavoitetta voi kasvattaa vähitellen. 
5. Tavoitteet voivat olla: 
1. konkreettisia, aineettomia, rahallisia
2. itsesi kehittämiseen, mutta myös ulkomaailmaan liittyviä
3. lyhyen ja pitkän aikavälin tavoitteita
6. Jotta aikaansaavuutesi paranee ja tiedät mitä kohti edetä, tarvitset lisäksi: 
1. Tavoitteita, jotka vastaavat, miksi teet elämässäsi sen mitä teet. Tämä syy, jonka vuoksi nouset aamulla, voi usein liittyä esimerkiksi perheeseesi tai itseesi.
2. Uraa, aineellista hyvää ja raha-asioita koskevia tavoitteita, jotka kertovat, mitä haluat saavuttaa, jotta pääset nauttimaan miksi-tavoitteesta. 
3. Itsensä kehittäminen ja ammatillinen kehittäminen vastaavat miten-kysymykseen: miten kehität taitoja, jotta saavutat mitä-tavoitteet ja pääset nauttimaan miksi-tavoitteista. 
7. Elämän ykköstavoite, eli elämän perusperiaate määrittelee kaikkea tekemistäsi: järjestät kaikki muut tavoitteet sen mukaisesti. Ei todellakaan ole helppoa miettiä oman elämänsä tarkoitusta, joten tässä muutamia kysymyksiä pohdittavaksesi:

• Mitkä ovat elämäsi viisi tärkeintä perusarvoa ja -hyvettä? Mihin uskot, mitä edustat, mistä välität eniten? 
• Mitkä ovat elämäsi kolme tärkeintä tavoitetta? Anna itsellesi aikaa vastata kysymykseen puoli minuuttia, niin alitajuntasi nostaa esiin nämä asiat.
• Mitä tekisit, jos saisit tietää sinulla olevan vain puoli vuotta elinaikaa jäljellä? 
• Mitä tekisit eri tavalla, jos voittaisit lotossa ja sinulla olisi lähes rajattomasti rahaa ja aikaa? 
• Mitä olet halunnut aina tehdä, mutta et ole uskaltanut yrittää? 
• Mitkä teot ovat tuntuneet sinun elämässäsi kaikkein merkittävimmiltä? Mikä antaa sinulle eniten itsetuntoa, itsekunnioitusta ja tervettä ylpeyttä?
• Jos tietäisit onnistuvasi takuuvarmasti yhdessä valitsemassasi asiassa, mikä se olisi? 

Jos ykköstavoitteesi ei ole vieläkään kirkastunut sinulle, mitäpä jos ensimmäisenä tekisit sen etsimisestä ykköstavoitteesi? Aloita heti. Aseta välitavoite vaikka ensi viikolle. Pidä ideointisessio ystäviesi kanssa.  Ajattele visioitasi ja arvojasi. Päätä mitä haluat, kirjoita se ylös preesensissä, ja tee sitkeästi asioita, jotka johtavat sinua askel askeleelta kohti haluamaasi unelmaelämää. 

Yllättävä inspiraation ja motivaation lähde: LinkedInin artikkelit

LinkedIn on viime vuonna kaikessa hiljaisuudessa avannut käyttäjilleen eräänlaisen bloggaus-toiminnon, joka mahdollistaa status-päivityksiä pidempien kirjoitusten julkaisun. Olen päässyt näiden long-form posteiksi kutsuttujen artikkeleiden makuun vasta tämän vuoden puolella, ja löytänyt sieltä uskomattoman määrän erittäin kiinnostavia ja ajatuksia herättäviä artikkeleita, jotka liittyvät ammatilliseen osaamiseen, alan viimeisimpiin trendeihin, tärkeimpiin oppeihin, kokemuksiin, mielipiteisiin yms. Voit seurata mielenkiintoisimpia kirjoittajia, mutta sinun ei kuitenkaan tarvitse lähettää suoraa kontaktipyyntöä heille - miten kätevää. 

Jos olet hyvä kirjoittaja ja sinulla olisi jotakin sanottavaa, kannattaa sinun harkita julkaisevasi omia kirjoituksia LinkedInin blogialustalla ammatillisen identiteettisi vahvistamisen nimissä. 

Hyödyt:

• Tehostaa asiantuntijaprofiilia ja laajentaa omaa näkyvyyttä sekä oman LinkedIn-verkoston, että myös sen ulkopuolisten henkilöiden keskuudessa. 
• Jaot ja tykkäykset voivat levittää kirjoitusta myös LinkedInin ulkopuolisiin sosiaalisiin kanaviin.
• Mahdollinen kilpailuvaltti uutta työpaikkaa hakiessa: lisää työnhakijan kiinnostavuutta ja antaa ammatillisesti motivoidumman kuvan tästä. 
• Lisää verkostoitumismahdollisuuksia potentiaalisten uusien kontaktien muodossa.
• Matalampi kynnys aloittaa, kuin esim. oman blogin perustaminen.

Tässä muutama suosikkiartikkelini: 

• The 7 Biggest Excuses That Stop You Succeeding
• 10 Ways to Accessorize Your Brand
• Do Others See You The Way You See Yourself?
• Where to Sit in a Meeting
• Why I Stopped Apologizing and Why You Should Too
• Time Management: Techniques of Efficient People

LinkedInin päivän suosituimmat julkaisut löydät täältä: https://www.linkedin.com/today/posts. 

 "No matter how busy you may think you are you must find time for reading, or surrender yourself to self-chosen ignorance", sanoi jo Kungfutse aikanaan. Sinua on varoitettu. Ala lukea! 

Onnekkaita silmänräpäyksiä: pöydälle jätetty lappu

Tänään olin hieman käärmeissäni aviomiehelleni eräästä asiasta, ja olin jo mielessäni miettinyt tulikivenkatkuisen avautumisen hänelle asian tiimoilta. Kun tulin kotiin, löysin keittiön pöydältä käsinkirjoitetun lapun (ja nyt en onneksi tarkoita sellaista paljon puhuttua "lähdin poikien kanssa kalareissulle Lappiin, tää suhde oli tässä" -lappua). Ärtymykseni katosi kuin tuhkana tuuleen. 

Lapsuuden kodissani kommunikoitiin usein ruokapöydälle jätetyillä viestilapuilla. Lappujen sisältö oli kylläkin yleensä aika informatiivista, tyyliin "käyn kaupassa ja tulen viideltä", tai listaa vaadituista kotitöistä: "imuroi, vie roskat, täytä tiskikone". Kerran isälleni oli ilmeisesti tullut hieman kiire kesken lapun kirjoittamisen, sillä siinä luki vain "Moi! Olen". 

Muistan, että naapurini äiti jätti hänelle aina aamuisin lapun, johon oli piirretty kello ja aika, josta tiesi milloin piti lähteä kouluun. Miten herttaista! 

Lappujen vastaanottaminen oli (ja on näemmä edelleen) minusta aina todella mukavaa. Käsinkirjoitettu lappu tuntuu paljon henkilökohtaisemmalta, kuin tekstiviesti tai sähköposti, ja lapussa sanat "rakas" ja "pus" tuntuvat paljon ihanammilta, kuin virtuaalisessa muodossa kirjoitettuina. Nykypäivänä ihmisten pitäisi jättää rutkasti enemmän lappuja läheisilleen! Minä aloitan:

20.3. on kansainvälinen onnellisuuden päivä.

Elämän sivuvaikutuksia

Kaiken amerikkalaistyyppisen positiivisuushapatuksen ohessa ajattelin julkaista jutun elämän vastoinkäymisistä, sillä on väistämätöntä kokea niitäkin tunteita aika ajoin. Voi tulla kipua, kärsimystä, kuolemaa, sairauksia, riitoja, surua. Väsymystä, tylsyyttä, ahdistusta, pelkoja, menetyksiä, turhautumisia. Aihe kuitenkin on niin valtava, että en ehkä osaa kirjoittaa siitä ilman latteuksia tai kliseisiä itsestäänselvyyksiä. Osaan vain kertoa omista viime aikaisista negatiivisista kokemuksistani, jotka vaikuttavat tämänhetkiseen elooni ja olooni melkoisen merkittävästi. Nämä ovat fyysistä laatua, kas tässä: 

Häntä pystyyn
vastoinkäymisistä huolimatta! 

Raskauteni on aktivoinut vanhan kroonisen sairauteni, ja viimeiset kuukaudet olen kärsinyt sietämättömistä kipukohtauksista. Kipu on valtavaa, aaltomaista, hallitsematonta. Kohtaus kestää pahimmillaan puolisen vuorokautta, ja yleensä se pahenee iltaa ja yötä kohden. Sellaisen aikana en pysty tekemään mitään, eikä minulla ole voimia mihinkään. En tee muuta kuin makaan paikoillani ja toivon hartaasti, että minä ja sisälläni oleva sikiö selviäisimme jollain ihmeen kaupalla hengissä. Hikoilen, vaikerran, itken. Nukkumaan en pysty. Yleensä voin myös niin pahoin, että oksennan rankasti pahimpien kiputuntien ajan. Jos kykenen, saatan vaellella hetken asunnossamme, mutta melko pian joudun palaamaan takaisin sänkyyn, koska en yksinkertaisesti pysy tolpillani kivun takia. 

Kipukohtauksen aikana ajantaju katoaa, vähän kuin synnytyksessä. Saatan huomata, että viisi tuntia kului kuin omassa kuplassa, johon ulkomaailmalla ei ole pääsyä. Kivun luonnetta on vaikea verrata mihinkään muuhun vastaavaan, mutta synnytyskipu on itse asiassa vähän samankaltaista: aaltomaista, polttavaa, laajalla tuntuvaa. Jos yritän kuvailla kohtaustani jollekin, saatan sanoa yhtään liioittelematta, että se on kuin lääkkeetön synnytys norovirustaudissa. 

Kun kohtaus laukeaa, tunnen väsymyksestä ja voimattomuudesta huolimatta valtavaa huojennusta: olen edelleen elossa! Kohtauksen jälkeen kehon toipumisessa kestää päiviä, mutta en välitä, sillä olen niin kiitollinen ja helpottunut sen päättymisestä. 

Toistuviin kipukohtauksiin liittyy minulle itselleni pelkoa ja ahdistusta, koska niitä on mahdoton ennakoida, eikä koskaan voi tietää, milloin sellainen tulee. Näin arjen toimintojen sujuminen on melko rajoittunutta, eikä oikein mitään lukkoonlyötyjä suunnitelmia uskalla tehdä. Lisäksi useimmat kipulääkkeet eivät auta tämänkaltaiseen kipuun, ja kaikkein rankimmat lääkkeet eivät tietenkään sovi raskaana olevalle.

Näihin kipuihin, pelkotiloihin ja kurjaan kohtaloon (miksi juuri minä?) olisi niin kovin helppoa jäädä vellomaan vaikka ikiajoiksi, mutta tiedostan asenteen merkityksen onnellisuuden ja elämäntyytyväisyyden kannalta, ja yritän säilyttää positiiviset fiilikset kaikesta huolimatta. Joskus se on vaikeaa, useimmiten kuitenkin helppoa - elämässäni kun on niin moni muu asia mallillaan.

Koska rakastan motivaatiopuheita (thank god for TED talks!), liitän tähän sellaisen kaverilta, joka koki samanaikaisesti sekä yllättävän avioeron, että ystävänsä itsemurhan. Vastoinkäymisistä huolimatta hänen asenteensa on aivan uskomaton: hän hyväksyi menetyksensä ja päätti mennä eteenpäin elämässään. Jos koskaan kaipaat tukea positiiviseen ajatteluun, tai pikemminkin muistutusta siitä, että sinulla on jo kaikki hyvin, katso tämä video. Se on oikeasti todella hyvä!

Itsetuntemus - kysy itseltäsi nämä kolme kysymystä

Gretchen Rubin, jonka Onnellisuusprojektista ja tapoihin ja tottumuksiin liittyvästä uudesta kirjasta kirjoitin täällä, kehottaa meitä itsetuntemuksen nimissä kysymään itseltämme: 

1. Mikä on sinusta kivaa tekemistä? Minkälaisista asioista saat iloa? Tarvitsemme elämän vastapainoksi jotakin hauskaa - mitä se sinulle on? Aikuisena tähän kysymykseen voi olla jopa vaikea vastata, joten Gretchen neuvookin miettimään, minkälaisia hauskoja juttuja teit 10-vuotiaana. Jos voit jotenkin tehdä työksesi samoja asioita kuin lapsena pidit hauskoina, olet aika varmasti unelma-ammatissasi. 

2. Ketä kadehdit ja miksi? Kateus on ikävä ja negatiivinen tunne, mutta se kertoo paljon alitajunnassamme piileskelevistä ajatuksistamme. Jos kollegasi saa uuden, arvostetun työpaikan ja tunnet siitä salaisesti kateutta, voi olla, että et ole tyytyväinen nykyiseen työhösi, vaikka et sitä myöntäisi itsellesikään vielä. Kateuden tunne toimii siis signaalina jostain, mitä ihminen haluaa muuttaa elämässään. Ennen esikoistani muistan tunteneeni kateuden pistoksen sydämessäni, kun eräs kaveri kertoi olevansa raskaana. En ollut itse tajunnut, miten palavasti halusin lasta, ennen kuin tuo kateuden tunne paljasti aika selkeästi salassa olleet haaveeni. 

3. Mistä valehtelet? Jos huomaat valehtelevasi jostain asiasta, on sinulla väistämättä edessäsi itsetutkiskelun paikka. Valehtelu on ikään kuin kommunikaatiokatkos todellisten arvojesi ja käyttäytymisesi välillä, ja sekin kertoo jostain, joka vaatii muutosta elämässäsi. Jos et pysty kertomaan miehellesi saaneesi jälleen kerran ylinopeussakot liikenteessä, sinulla saattaa olla vaarallinen kaahailuongelma ja mitä luultavimmin tiedät sen itsekin. Kävin vähän aikaa sitten ravitsemusterapeutin vastaanotolla, ja sitä ennen minun piti pitää ruokapäiväkirjaa muutaman päivän ajan. Herkkujen syöminen riistäytyi välillä käsistäni niin, että en kerta kaikkiaan kehdannut myöntää sitä ammattilaiselle. Tiesin tismalleen, että sokerinsaantini on liian suuri, joten aliarvioin reippaasti suklaan ja karkkien määrää ruokapäiväkirjassani. Aihe tuntui sen verran epämukavalta, että tiesin muutoksen ajan tulleen. 

Lähteet: Gretchenin vlogi-postaukset hauskuudesta ja kateudesta & valehtelusta. 

▬▬► lisää tähän oma mietelauseesi ◄▬▬

Päivän ajatelma

Olen kovasti viehättynyt sitaatteihin, mietelmiin ja sanontoihin. Usein ne tiivistävät hienosti jonkin tärkeäksi koetun ihmismielen ajatuksen tai havainnon, ja verbalisoivat ne huomattavasti paremmin kuin mitä itse osaisin muotoilla. 

Parhaita hetkiä ovat ne, jolloin jonkin sitaatin tai aforismin luettuani oivalluksen lamppu syttyy ja tunnen ymmärtäväni hetken elämää ja ihmisiä paremmin. Joskus kaikki alkaa tuntua selvältä: "kyllä, juuri noin sen pitää olla, miten hienosti tiivistetty". Saatanpa joskus jopa itkeä tirauttaa pari kyyneltä jonkin henkevän ajatelman äärellä (terveisiä vaan poikani ristiäiskortin kirjoittaneelle kummitädilleni). Lisäksi nuo pienet, ytimekkäät repliikit voivat toimia loistavasti motivaation ja inspiraation lähteinä. Mikä onkaan mukavampaa kuin perustaa Pinterestiin virtuaalinen inspiraatiotaulu, johon keräillä oivia motivaatiolauseita itselle ajankohtaisen teeman ympärille. 

Mitäh, miten jonkun mielestä sitaattien
viljeleminen voi olla kliseistä ja laimeaa!

Jos sinun pitäisi tiivistää elämäsi tai henkilökohtainen filosofiasi yhteen lauseeseen, mikä se olisi? Entä minkälaiset elämänviisaudet ovat päätyneet jääkaappimagneetteihisi, makuuhuoneen sisustustauluusi tai Facebookin seinäkuvaksi? 

Herätyspotku persuksille ja toimeen siitä!

Tiedäthän ne kadehdittavan puuhakkaat touhutyypit, jotka saavat jonkun uuden idean ja ryhtyvät toteuttamaan sitä välittömästi? Minä tiedän, koska satun olemaan naimisissa sellaisen kanssa. Jos mieheni näkee esimerkiksi houkuttelevan reseptin TV:n kokkiohjelmassa, hän lähtee viipymättä kauppaan ja laittaa uunin päälle. "Kas, mielenkiintoinen kirjajulkaisu! Etsinpä sen heti Amazonista ja tilaan Jenkeistä kotiovelle." Mainitsin kerran jossain sivulauseessa haaveilleeni kaiuttimista kylpyhuoneessa, ja mitä löytyikään pian tuon toteamuksen jälkeen kylpyhuoneestamme. Tietenkin kattoon integroidut (itseasennetut) kaiuttimet. 

Minä suunnittelin otsatukan leikkuuta noin kolme vuotta.

Jos olet enemmän minunlaiseni mukavuudenhaluinen sohvalla köllöttelijä, saatat tarvita aina silloin tällöin kunnon potkua persuksille. Sellaiselle hetkelle on olemassa täydellinen motivaatiovideo: How to stop screwing yourself over by Mel Robbins. 

Tämän oivallisen TED-puheen katsomisen jälkeen tulee tunne, että nyt voisi lähteä lenkille, perustaa seuraavan Facebookin, kirjoittaa kirjan ja aloittaa laulutunnit ja saksofonin soiton. Sen pääviesti on, että täydellisiä olosuhteita ei koskaan tule, vaan sinun on toimittava välittömästi. Mitä ikinä haluatkin saavuttaa elämässäsi, unohda leimit tekosyysi ja pelkosi, astu pois mukavuusalueeltasi ja ryhdy hommiin asian saavuttamiseksi. 

Jos jostain syystä mietit, ettet kykene tavoitteisiisi (videon katsomisen jälkeen ei kyllä tällaisia ajatuksia pitäisi syntyä), kysy itseltäsi: miksi. Miksi en pystyisi siihen? Mikä on pahinta mitä voisi tapahtua? Mitä väliä? Aivan tavalliset ihmiset ovat tehneet mitä ihmeellisimpiä asioita, ja sinä voit yhtä hyvin olla yksi heistä. 

Älä kuuntele tunteitasi,
vaan sitä mitä haluat. 

Kielteisestä ajattelusta kohti positiivisempaa elämänasennetta - tee nämä kaksi helppoa harjoitusta päivässä!

Oletko optimisti, luontaisesti hyväntuulinen, myönteinen ja iloinen, aurinkoinen valonpilkahdus ystäväpiirissäsi, vai pikemminkin pessimisti, märehtijä ja surkuttelija, negatiivisissa tunteissa velloja, aina varautunut pahimpaan? Jos kielteinen asenne vallitsee elämässäsi, ongelmana on, että aivosi ovat ajautuneet negatiivisuuden urille ja kohtaavat yhä useammin eteen tulevan tilanteen negatiivisena. Kielteisyyden viesti vahvistuu kerta kerralta, ja mitä pitempään olet ollut pessimisti, sen vaikeampaa on napsauttaa tuo perusmoodi positiiviseksi. 

Katsoin Yle TV1:ltä mainion Prisma-dokumentin, jossa pitkän linjan BBC-toimittaja Michael Mosley selvitti uusimpien tieteellisten tutkimustulosten avulla, voiko ihminen muuttua pessimististä optimistiksi ilman lääkkeitä tai varsinaista terapiaa. Mosley toimi itse testinsä koekaniinina, sillä hän koki olevansa elämää hallitsevien kielteisten ajatustensa kanssa ikuinen murehtija, stressaaja ja taipuvainen itsekeskeisyyteen ja synkkyyteen. Hän katsoi elämää negatiivisen filtterin läpi, ja esimerkiksi nukkui äärimmäisen huonosti. 

Myönteisyyden psykologiaa ja optimismin voimaa on tutkittu paljon viime aikoina, ja dokumentissa tulikin heti selville, miten mieli vaikuttaa kehoon. Positiivinen elämänasenne on tärkeä tekijä, ja sillä on tutkimusten mukaan merkittävä vaikutus eliniänodotteeseen: optimistinen ihminen elää keskimäärin jopa huimat seitsemän ja puoli vuotta kauemmin, kuin pessimistinen murehtija. 

"Mistä kumpuaa ihmisen taipumus pessimismiin tai optimismiin, levollisuuteen tai jännittyneisyyteen?", kysyy toimittaja ohjelmassaan.  

Persoonallisuuteen vaikuttavat perityt geenit, joiden vaikutus on vajaa puolet. Loput on sattumaa tai ympäristöä, tunteita ja elettyä elämää. 

Mielenkiintoista on, että nykytutkimuksen valossa (hurraa, teknologian kehitys!) tiedetään geenien olevan dynaamisia, eli ne eivät ole muuttumattomia, kuten aikaisemmin luultiin. Tietyt mekanismit aktivoivat tai passivoivat geenejä, joten DNA:ta ja sitä kautta myös persoonallisuutta on mahdollista osittain säädellä. 

Michael Mosley testaa kahta erilaista harjoitusta stressiin ja kielteisyyteen. Ensimmäinen niistä on CBM-menetelmä, jolla muutetaan syväänjuurtuneita "kognitiivisia vinoumia". Kun aivot ovat tottuneet kohdentamaan huomio asioiden negatiivisiin puoliin, tällä tekniikalla ne uudelleenkoulutetaan keskittymään myönteiseen. Tarkoituksena on löytää lukuisten kasvojen joukosta yksi iloinen ja klikata sitä. (Linkki testiin jutun lopussa.)

70% ihmisistä muuttui positiivisemmaksi harjoiteltuaan tällä tekniikalla.

Toisen harjoituksen aluksi Mosley tapaa entisen munkin, joka opettaa tälle mietiskelyä ja mindfulness-taitoja. Mieltä ja läsnäoloa harjoittamalla stressi vähenee, levollisuus lisääntyy, tunnesääntely paranee, eivätkä ajatustemme pitäisi urautua niin helposti ahdistuksen tai alakulon teille. Mietiskelyn idea on helppo (ole 10 minuuttia päivässä tekemättä mitään), mutta itse mietiskely ei välttämättä ole (keskity hengitykseen, anna ajatusten tulla ja mennä, tunne kehon paino jne.). Samalla tapaa kuin kuntosalilla käynti tai laihdutus, tulokset vaativat säännöllisyyttä. Tutkimusten mukaan kuitenkin 6-8 viikkoa riittäisi saamaan näkyvät muutokset aivoihin.

CBM-harkat + mietiskely = tulokset? 

Seitsemän viikon harjoittelun jälkeen muutoksia on tapahtunut: toimittaja on levollisempi, hyväntuulisempi ja nukkuu paremmin, vaikka kokee muuten elävänsä stressaavia hetkiä elämässään. Konkreettinen todiste selkeästi optimistisempaan suuntaan muuttuneesta aivotoiminnasta mitattiin muutamalla eri tavalla (mm. mittaamalla aivopuoliskojen aktivaatiotasoja, autonomisen hermoston säätelemiä muutoksia + alla esitellyllä testillä). Luonnettaan voi siis todella muuttaa. 

Jos tavoitteenasi on pyrkiä kohti valoisampaa elämänasennetta, ole oman elämäsi Michael Mosley ja tee näin: 

1. Selvitä ensimmäiseksi tällä testillä, oletko enemmän kallellasi optimismiin vai pessimismiin. Tulokset voivat olla jotakin -100 ja +100 pisteen välissä, jossa 0 on neutraali, plussapisteet viittaavat optimismiin ja miinuspisteet taas pessimismiin. Oma tulokseni oli +20 pistettä, eli optimismin puolella ollaan, mutta parantamisen varaa on.
2. Treenaa CBM-harjoituksia täällä vähintään kolme kertaa viikossa. Ohjelma näyttää kasvokuvia vihaisilla ja iloisilla ilmeillä, ja tarkoituksena on löytää mahdollisimman nopeasti iloinen naama vihaisten joukosta. Tämä harjoitus on helppo: se ei vaadi tietoista ponnistelua, vaan senkun klikkailet menemään. Samalla aivosi kognitiiviset ennakkoasenteet muuttuvat positiivisempaan suuntaan kuin itsestään. 
3. Meditoi 10-20 minuuttia päivässä. Netti on täynnä applikaatioita ja mindfulness-harjoituksia, ja tässä niistä yksi kehuttu Echart Tollen meditaatioharjoitus. 
4. Tsekkaa harjoittelun tulokset muutaman kuukauden kuluttua tekemällä uudelleen testi nro 1. Vertaa tuloksia aikaisempiin. Miten kävi? 

Sitaattien suurena fanina lisättäköön tähän loppuun vielä yksi sellainen, tällä kertaa Winston Churchilliltä:

"Pessimisti näkee vaikeuksia kaikissa mahdollisuuksissa. Optimisti näkee mahdollisuuksia kaikissa vaikeuksissa."

Muistakaa maaliskuun motto: GOOD VIBES ONLY. Näillä fiiliksillä siis kohti loppuviikkoa!

Tee siitä tapa - ja muutat elämäsi!

Amerikkalainen Gretchen Rubin kirjoitti nelisen vuotta sitten loistavan kirjan "The Happiness Project" (suom. Onnellisuusprojekti), jonka minäkin kahlasin läpi aiheesta kovin intoutuneena. Kirjasta kävi ilmi, että onnellisuuteen vaikuttavat varsin merkittävästi hyvien tottumusten jalostaminen ja toisaalta huonojen karsiminen. Joidenkin tutkimusten mukaan noin 40% käyttäytymisestämme toistuu päivittäin, joten selvää on, että tapojen muuttaminen muuttaa elämämme. 

Nyt Rubin on julkaisemassa uutta elämäntaito-opusta tavoista, tottumuksista ja niiden mahdollistamasta muutoksesta nimeltä Better Than Before (suom. Tee siitä tapa), ja siinä hän vastaa onnellisuuteenkin vaikuttavaan kriittisen kysymykseen: miten tottumuksia muutetaan? 

Tee siitä tapa. (Kannen kuva lainattu Adlibrikseltä.)

Kirja ei ole vielä ilmestynyt Suomessa, mutta olen ehtinyt tutustunua aiheeseen Rubinin blogissa. Ihmiset toki kasvavat ja muuttuvat vaivihkaa ja luonnostaan, mutta varmasti monet meistä haluaisivat olla myös tietoisesti "parempia" joillakin elämän osa-alueilla. Onpa kyse sitten terveellisten elämäntapojen omaksumisesta, ikuisuusprojektin loppuunviemisestä tai vaikkapa leppoisampana ihmisenä elelemisestä, Rubinin tutkimuslähteiden mukaan salaisuus tapojen muuttamiseen piilee itsetuntemuksessa. Jos yrität muokata tottumuksiasi tavalla, joka on yhteensopimaton luonteesi kanssa, et tule pötkimään pitkälle. 

Koska ihmiset ovat väistämättä erilaisia, heille sopivat erilaiset keinot tapojen muovaamiseen. Se, miten reagoimme ennakko-odotuksiin - sisäisiin (esim. nukun enemmän ja syön vähemmän sokeria)  ja ulkoisiin (esimiehen antama deadline ja kollegan lähettämä kokouspyyntö) - määrittelee perustan tapojen ja tottumusten muokkaamiselle. Kirja lokeroi ihmiset taipumustensa mukaisesti neljään ryhmään: ylläpitäjät, mukautujat, kyseenalaistajat ja kapinalliset. 

Neljä taipumusta Gretchen Rubinin "Tee siitä tapa" -kirjasta. Kuva täältä.

Ylläpitäjää motivoivat ulkopuolelta tulevat ennakko-odotukset, ja esimerkiksi deadlinet, arvosanat, myöhästymissakot, muiden tarpeet tai velvollisuudentunne kaveria/kollegaa/puolisoa kohtaan kannustavat ylläpitäjää pitämään lupauksensa. Jos ylläpitäjällä ei ole tilivelvollisuutta muita ihmisiä tai yhteiskuntaa kohtaan, hän kompastelee omien sisäisten prioriteettiensa kanssa. 

Mukautujat ovat ulkoisten odotusten suhteen ylläpitäjien kaltaisia, mutta heille myös sisäiset odotukset merkitsevät paljon. Vaikka kukaan muu ei tietäisi tai välittäisi siitä mitä teet, mutta olet itse asettanut itsellesi tavoitteen ja haluat pysyä siinä, olet mukautuja. Rubinin mukaan mukautujia on joukossamme harvakseltaan, mutta ylläpitäjia sitäkin enemmän. 

Kyseenalaistaja kyseenalaistaa sekä sisäiset että ulkoiset odotukset, ja jos ne miellyttävät häntä itseään, hän toteuttaa ne. Pohjimmiltaan siis kyseenalaistajan odotukset tulevat sisältä päin hänestä itsestään. 

Kapinallinen uhmaa kaikkien odotuksia, niin omia kuin muidenkin. Kaikenlainen kontrollointi on myrkkyä kapinalliselle, ja säännöt, velvollisuudet ja odotukset saavat hänet jopa tekemään päinvastoin. Kapinallinen herää aamulla ja miettii "Mitä haluaisin tehdä tänään?". 

Itsetuntemuksen parantamisen voit aloittaa tekemällä Rubinin kehittämän testin, jonka avulla saat selville, mikä neljästä ominaisuudesta kuvaa sinua parhaiten.  Tee testi täällä. 

Kuten sanottu, tavat ja tottumukset ohjaavat elämäämme suuressa määrin sekä kotona että työpaikalla: teemme päivästä toiseen samoja asioita aina samalla tavalla. Muutosten tekeminen totuttuihin tapoihin on vaikeaa, mutta toisaalta joskus yksi pienikin askel voi saada aikaan henkilössä kokonaisen muutosten aallon. Kannattaa etsiä oikeanlaisia tilaisuuksia, esimerkiksi uuden työn yhteydessä on hyvä hetki omaksua uusi tapa toimia. Jos joku ympärilläsi on positiivisen muutoksen kourissa, tempaise itsesi mukaan. Muista, että tapojen muuttaminen muuttaa elämämme.

Eräs entinen kollegani ja mainostoimistopomo antoi työntekijöilleen neuvoksi kulkea työmatka joka päivä eri reittiä, jotta heidän mielensä pysyisivät luovina ja inspiroituneina. Minkälaisia muutoksia - isoja tai pieniä - sinä olet tehnyt tapoihisi?

Perfektionisti: viisi keinoa päästää irti projektista

Tuttavani tuskaili Facebookissa loputtoman pitkältä tuntuvan väitöskirjansa tutkimusprojektia ja uhosi lopettavansa täydellisen suorituksen tavoittelemisen. Rivien välistä kuitenkin ymmärsin, että se ei ole hänelle todellinen vaihtoehto. Hampaat irvessä väikkäristä tehdään täydellinen, vaikka siinä menisi ikä, hermot ja terveys. 

Meidän kaikkien tuttavapiireistämme mitä luultavimmin löytyy perfektionisti, ja ehkä meillä itsellämmekin on  taipuvaisuuksia sellaiseen käytökseen. Perfektionistin sinnikäs tähtääminen erinomaisuuteen ei kuitenkaan aina ole pahasta; hän huomaa yksityiskohdat, eikä tyydy keskinkertaisuuteen. 

Huonoksi asiaksi perfektionismi muuttuu siinä vaiheessa, kun työprojektit eivät valmistu ajallaan ja muut tehtävät laiminlyödään loputtoman hiomisen takia. Jos ainoa motivaattori täydellisyyden tavoittelulle on hyväksynnän hakeminen muilta ihmisiltä, muodostuu se kovin rankaksi perfektionistille itselleen. Usein hän pelkää epäonnistumista ja on liian ankara itseään kohtaan. Tämä voi johtaa työuupumukseen, psykosomaattisiin oireisiin ja todellisiin esteisiin uran etenemiselle tai menestykselle. 

Saatat olla perfektionisti, jos:

• Ruoskit itseäsi virheistä
• Varaudut jatkuvasti vastoinkäymisiin
• Murehdit lopputulosta ja olet tyytymätön itseesi ja suoritukseesi
• Olet kontrollifriikki
• Ahdistut epäonnistumisista
• Haluat piilotella vikojasi
• Et pysty ajattelemaan virheitä oppimismahdollisuuksina
• Vetkuttelet ja lykkäilet tehtäviä 
• Ylianalysoit ja hiot loputtomiin yksityiskohtia

Viisi keinoa selättää perfektionismi:

1. Ymmärrä, että kaikkea ei tarvitse tehdä täydellisesti. Usein asioiden saaminen valmiiksi kohtuullisessa ajassa riittää. Juttele esimiehelle, kollegalle, asiakkaalle tai jollekin muulle henkilölle jota projektisi koskettaa, ja tiedustele hänen odotuksiaan työn laadusta ja siitä, mikä on tärkeää. Onko työtehtävän kannalta oleellista hinkata yksityiskohtia, vai kannattaisiko tuo aika käyttää muulle tekemiselle? Pitääkö lopputuloksen olla "täydellinen", ja mitä se kyseiselle henkilölle ylipäätään tarkoittaa? 
2. Usko, että "hyvä" on resurssimielessä parempi kuin "täydellinen", koska silloin aikaa jää myös muille tärkeille tehtäville. Nykypäivän työpaikoilla tiukat deadlinet ja tuottavuus ovat keskeisiä tekijöitä, eikä täydellisyyteen hiottu suoritus usein mahdu mukaan tähän yhtälöön.
3. Mieti objektiivisesti, paljonko lisäaika vaikuttaa lopputulokseen ja pohdi, onko se oikeasti tarpeellista.
4. Ole rehellinen itsellesi kolikon kääntöpuolesta. Jos kulutat kaksi lisätuntia esimerkiksi presentaation sisällysluettelon työstämiseen, on se kaksi tuntia pois jostakin muusta asiasta. Onko sinulla aikaa sellaiseen, vai kaivatko itsellesi kuoppaa käytökselläsi?
5. Käytä herätyskelloa tai ajastinta säilyttääksesi ajantajusi työskennellessäsi. Sovi etukäteen käyttäväsi kolme tuntia vaikkapa auditointiraportin tekemiseen. Kun kello soi, siirry seuraavaan tehtävään. Näin huomaat, jos aikaa uhkaa kulua enemmän kuin tarkoituksena alunperin oli. (Vinkit Alison Greeniltä.)

Tehty on parempi kuin täydellinen.

Parasta päätöksessä luopua keskeneräisistä projekteista on samalla huonosta omastatunnosta vapautuminen. Stressaantuminen johtuu yleensä tekemättömistä töistä, joten taakka vierähtää harteilta ja voit keskittyä muihin asioihin. Joko nyt olet valmis päästämään irti ikuisuusprojektistasi?

Lue myös kirjoitukseni huijarisyndroomasta.

"Oma aika" - itsestäänselvyys vai täysin vieras asia?

Yksi kaikkien aikojen suosikkileffoistani on Stephen Daldryn ohjaama The Hours (suom. Tunnit), jonka kautta kiinnostukseni kirjailijaa ja oman aikansa naisasianaista Virginia Woolfia kohtaan nousi. Elokuvassa Woolf toteaa kantaa ottavasti, että naisella on oltava omaa rahaa ja oma huone pystyäkseen kirjoittamaan vapaasti. Oma raha tuo valtaa omaan elämään sekä riippumattomuutta, itsenäisyyttä ja vapautta tehdä sen aikana mitä haluaa. 

Myöhemmin sain tietää, että Woolf kirjoitti aiheesta teoksen "Oma huone" vuonna 1929, jolloin kouluttautuminen, itsensä kehittäminen, työssä käyminen ja rikastuminen olivat vain miesten etuoikeuksia. Woolfin kirja oli hänen provosoiva julistuksensa naisen oikeuteen olla oma itsensä ja ajatella vapaasti. 

"Oman huoneen" teemat tasa-arvosta ja naisen oikeuksista saattavat tuntua itsestäänselviltä tämän ajan Suomessa, ja ehkäpä siksi käsite "feministi" tuntuu hieman vieraalta kuvaamaan minua. Tarkoitan, että kannatan avointa keskustelua - ilman sukupuolten välistä vastakkainasettelua. Suomessa molemmilla sukupuolilla on samat oikeudet kouluttautua, työskennellä, politikoida ja elää vapaana ilman väkivaltaa ja ahdistelua. Tähän väliin on mainittava, etten tietenkään kiellä maailmalla tapahtuvia naisten ja tyttöjen ongelmia (Suomen-YK:n tasa-arvojärjestö UN Womenin mukaan muuten epäkohtia on niin paljon, ettei koko naistenpäivässä ole paljon hurraamista), mutta tyytyväinen pitää olla Suomen menestyksestä kansainvälisissä tasa-arvovertailuissa (tuoreimpana esimerkkinä The Economistin "lasikattoindeksi-tutkimus", jonka Suomi voitti).

Kaikesta huolimatta nimesin blogini Virginia Woolfin feministisessä hengessä: 

Oma raha, oma huone. 

Oma huone -teoksessa William Shakespearen fiktiivistä siskoa, Judithia, rangaistiin kun hän keskittyi kirjoihin kotiaskareiden sijaan. Sillä välin kun lahjakas Judith oli jumissa naisen perinteisessä roolissa, William kävi koulua, kehitti itseään ja eteni yhdeksi historian merkittävimmäksi kirjailijaksi. Judithin hahmossa Woolf osasi tiivistää hienosti, miten luovuus ja itsenäisenä omassa elämässä pärjääminen vaativat aineellisia asioita: rahaa ja sen mahdollistamaa omaa aikaa. 

Oma raha, oma huone muistuttaa minua siitä, miten tärkeitä ovat oma rauha ja aika; kotitöiden, töiden, lastenhoidon, parisuhteen, to-do-listojen ja hektisen elämän lomassa oma aika tuppaa pirstaloitumaan ja unohtumaan. Tämä blogi on minun vastaukseni itseni toteuttamiseen ja oman ajan ottamiseen. 

Lukija, nyt on sinun vuorosi kiinnittää huomio omaan elämääsi ja miettiä seuraavia asioita:

Mikä sinua motivoi työssä ja elämässä? 

Mitkä ovat sinun tarpeesi ja toiveesi? 

Missä voit toteuttaa itseäsi? 

Mistä asioista saat iloa ja flow-kokemuksia?

Ihanaa olla nainen! 
Hyvää päivää kaikille naisille ja miehille tänään!

PS. Naistenpäivän kunniaksi aion tehdä pienen "ruusuraha"-lahjoituksen UN Womenin kehitysmaiden naisiin kohdistuvan väkivallan vastaiseen työhön täällä: http://www.unwomen.fi/kertalahjoitus/

Pitäisikö työpaikalla hengailla enemmän?

Luovuusprosessin vaiheet: 1. Upeeta, mahtavaa! 2. Hmm... 3. Aivan susisurkee idea.
4. Ei täst tuu mittää! 5. Ehkä se sittenkin onnistuu. 6. Upeeta, mahtavaa! (Kuva lainattu.)

Kun olin lapsi, harrastin piirtämistä, maalaamista ja musiikkia. Säveltelin omaksi huvikseni pianokappaleita, leikin metsissä ja maatilallamme, perustin kaverini kanssa lehden ja touhuilin jos jonkinlaisten projektien parissa. Kirjoitin tarinoita, hoidin eläimiä, keräilin pikkutavaroita ja askartelin kiinnostusteni kohteista mitä omaperäisempiä kokonaisuuksia. Sanoisin, että olin erittäin luova. 

Miksi luovuus niin usein näivettyy matkalla aikuisuuteen?

Neurologi, aivotutkija Kiti Müllerin mukaan kiire ja pakko ovat pääsyitä luovan ongelmanratkaisun heikentymiseen. Kiivas työtahti, kovat tehokkuusvaatimukset ja vähäiset resurssit ovat nykypäivän tiukan taloustilanteen lieveilmiöitä, ja ne aiheuttavat virheitä, kuormittavat aivoja ja tuhoavat armotta innovatiivisen ja uuden ajattelun. On paradoksaalista, että työntekijöiltä vaaditaan sekä luovuutta että tehokkuutta samanaikaisesti. "Kiire tappaa luovuuden", aivotutkija sanoo harmitellen Hesarissa.

Müller antaa haastattelussaan vinkkejä työntekijälle:

• Pistä rajat työn määrälle.
• Mieti, mikä on tärkeää, äläkä häslää työtehtävästä toiseen päämäärättä.
• Suunnittele päiväsi. Varaa aamuisin 15 minuuttia aikaa miettiä, mitä pitää tehdä kyseisen päivän aikana. Karsi vähemmän tärkeistä tehtävistä, jos aika ei riitä.
• Hengaile työpaikalla, sparraile kollegoiden kanssa. Jaa tietoa ja ajattele yhdessä. Kiireetön oleskelu kohottaa yhteishenkeä, virkistää työilmapiiriä ja auttaa löytämään uusia ja luovia ratkaisuja.
• Jos hetkiä ajattelulle ei suvaita nykyisessä työpaikassasi, vaihda työnantajaa.

Luovuustutkijat vakuuttavat, että synnyinlahjana saatu, aikuisena kadotettu luovuus on vain yksinkertaisesti meiltä unohduksissa, ja jokainen voi löytää sen uudelleen poistettuaan ensin luovuuden esteet. On hyvä muistaa, että luovuuteen ei tarvita erityisiä persoonallisuuden piirteitä, lahjoja tai koulutusta, vaan kuka tahansa voi oppia luovaksi ajattelijaksi.

Tässä 6 vinkkiä luovaan ajatteluun:

1. Keksi mahdollisimman monta (hulluakin) ideaa, äläkä mieti niitä kriittisesti vielä tässä vaiheessa.
2. Varmista, että ideointisessioon osallistuvat ovat tarpeeksi erilaisia tyyppejä, jolloin saatte enemmän ja monipuolisempia ideoita.
3. Pallottele ajatuksia erilaisissa ryhmissä. Näin laajennat näkökulmaasi.
4. Rohkaise tiiminjäseniäsi positiiviseen sävyyn. Nyökkää kannustavasti, ja pyydä antamaan lisää ajatuksia, miettimään pidemmälle yms.
5. Pidä taukoja. Käy jätskillä, kävelyllä tai tuijottele vaikka tyhjyyteen. Luovuus ja ideoiden hautuminen tarvitsevat aikaa.
6. Dokumentoi. Kun uusi ajatus tulee mieleesi, kirjoita se heti ylös muistikirjaasi, koneellesi tai sanele se puhelimeesi.

Keep calm and imagine!

Miten sinä saat parhaimmat ideasi? Onko sinusta ok seurustella työkavereiden kanssa? Missä menee raja lusmuilun ja produktiivisen hengailun välillä? 

Huijarisyndrooma

Mistä on kyse?

Huijarisyndroomaisen pahin pelko.

HS julkaisi viime syksynä jutun huijarisyndroomasta, joka on erityisesti lahjakkaita ja menestyviä - usein nuoria naisia - työelämässä koetteleva psykologinen ilmiö. Huijarisyndroomasta kärsivä ajattelee, ettei ole ansainnut asemaansa omilla lahjoillaan, ja pelkää olevansa merkittävästi huonompi ja epäpätevämpi kuin kollegansa. 

"Oikeasti vedätän ja huijaan, en ole ansainnut asemaani enkä paikkaani", uskoo huijarisyndroomainen, joka luulee saavuttaneensa menestyksensä korkeintaan hyvällä tuurilla.

Todellisuudessa tällainen henkilö on kuitenkin vähintään yhtä hyvä työssään, kuin työtoverinsa. 

Miten ilmenee?

Epäonnistumisen ja paljastumisen pelko saattavat johtaa alisuoriutumiseen, välttelyyn tai vetkutteluun, eikä tällainen henkilö uskalla tarttua haasteisiin, vaikka kompetenssia olisi. Tuloksena työntekijä toteuttaa omaa pahinta pelkoaan, pätemättömyyttä. Osa porukasta taas kompensoi huijarisyndrooman ajatusmallia vastaan perfektionistisella ylisuorittamisella, mikä saattaa usein johtaa loppuunpalamiseen ja työuupumiseen. 

Helsingin Sanomien artikkelissa haastateltu psykologi Teemu Ollikainen mainitsee lapsuuden merkityksen huijarisyndroomasta kärsivän käytökselle: "Jos saavuttaa jotain, mikä ei sovi lapsuudessa opittuun rooliin ja asemaan, se tuntuu oudolta vielä aikuisenakin."

Kun henkilö pakottautuu esittämään jotain muuta kuin on - introvertti näyttäytyy ekstroverttina, kouluttautumaton etenee asiantuntijaksi, hyväksynnän puutteesta kärsinyt miellyttää muita - syntyy eturistiriita sisäisen minän ja ulkoisen kuoren välille, mikä vie valtavasti voimia ja tuo mieleen petkutuksen tunteet. Lisäksi uudet tilanteet ja roolit, esimerkiksi valmistumisen tai ylenemisen yhteydessä voivat laukaista huijariolon. 

Miten päästä eroon?

Vaikka huijarisyndroomasta ei paljon puhuta, se vaikuttaa kuitenkin olevan yleinen kokemus. Nyökyttelin suorastaan innokkaana artikkelia lukiessani: kuulostaa niin tutulta! Eräs ystäväni kertoi minulle huonommuudentunteestaan jotain asiaa kohtaan, vaikka on superälykäs, täydellisen itsevarman oloinen ja valmistumassa tohtoriksi. Toinen on mallimaisen kaunis, fiksu ja omalla alallaan ansioitunut supliikki maisteri (mielestäni yli-ihminen), joka salaisesti murehtii pärjäämistään lahjakkaiden kollegoidensa joukossa, koska... Niin, MIKSI? 

Miksi me kouluttautuneet ja pätevät naiset tuhlaamme aikaamme ja energiaamme itseämme vähätteleviin ajatuksiin ja näkymättömiin esteisiin? 

Psykologi Ollikaisen neuvot huijarisyndroomasta eroonpääsemiseksi ovat yksinkertaiset: aika ja kokemus auttavat. Myös omien ajattelukaavojen realistinen havainnointi helpottaa mielen kouluttamisessa. Epäonnistumiset, pettymykset ja hetkittäiset itsetunnon heikentymiset voivat olla luonnollisia komponentteja omassa kehityshistoriassamme, vaikka ajatuksia emme pystyisikään täydellisesti kontrolloimaan. 

Ne ovat vain ajatuksia, eivät totta.

Blogiprojektini lanseeraus

Koska on hyvä hetki aloittaa? No tänään! Ei huomenna, 

ensi maanantaina tai sen jälkeen, kun olet täydellisesti 

valmistautunut asiaan, vaan juurikin NYT. (Kuva täältä.)

Ajatus blogin aloittamisesta tuli pitkän sairauslomani aikana, jolloin aloin kaivata työyhteisöäni. Olen raskaana ja joutunut pakkolepoon terveydellisten ongelmien takia jo ennen raskauden puolta väliä. Ensimmäiset kuukaudet olen loikoillut apeana sohvalla ja lähinnä katsellut televisiota, selaillut uutisia tai roikkunut sosiaalisessa mediassa. Olen ollut kuolla tylsyyteen. En ole voinut tehdä juuri mitään, ja lähikauppaan raahautuminenkin on ollut työn ja tuskan takana.

Kun tajusin katselevani erään sisustusohjelman jakson uusintaa kolmatta kertaa, havahduin hienoisesti järkyttyneenä siihen, miten aika on vierähtänyt - tekemättä mitään. Mitä kaikkea olisinkaan voinut saavuttaa tekemällä edes vähän jotain joka päivä kaikki nämä viikot! Synnytykseen on vielä kolme kuukautta, ja ikävöin työpaikkaani, sen sosiaalisia kontakteja, säännöllisiä rutiineja ja älyllistä toimintaa. 

Ihmisillä on tapana aliarvioida pienten päivittäisten tekojensa merkitys, ja toisaalta yliarvioida

kerran viikossa tai kuukaudessa tehdyt asiat. Babystepsit ovat tehokkaampia kuin arvaammekaan. (Kuva täältä.)

Koska työ on kovin merkityksellinen osa identiteettiä ja tyytyväisyyttä omaa elämää kohtaan, jotain pitää tulla tilalle. Päätin tehdä kuten monissa elämänhallintaoppaissa kehotetaan: hiljensin sisäisen kriitikkoni, unohdin epäillä osaamistani, ja sen kummempia analysoimatta päätin aloittaa harrastuksen, jossa voin käyttää kokemuksiani työelämästä.

Tavoitteenani on kirjoittaa urasta ja työstä kolmekymppisen perheellisen naisihmisen perspektiivistä. Minua kiehtovat erityisesti positiivinen psykologia, itsensäkehittäminen ja tyytyväisyys työssä, ja näitä asioita pohdin blogissani omasta elämäntilanteestani käsin kera inspiroivien vinkkien ja mielenkiintoisten artikkeleiden. 

Toivon kehittyväni kirjoittajana, lisääväni itsetietoisuuttani ja omaa hyvinvointiani, ja luonnollisesti siinä ohessa myös jakavani ajatuksiani muille samankaltaisissa tilanteissa oleville. Tervetuloa mukaan!