Huijarisyndrooma

Mistä on kyse?

Huijarisyndroomaisen pahin pelko.

HS julkaisi viime syksynä jutun huijarisyndroomasta, joka on erityisesti lahjakkaita ja menestyviä - usein nuoria naisia - työelämässä koetteleva psykologinen ilmiö. Huijarisyndroomasta kärsivä ajattelee, ettei ole ansainnut asemaansa omilla lahjoillaan, ja pelkää olevansa merkittävästi huonompi ja epäpätevämpi kuin kollegansa. 

"Oikeasti vedätän ja huijaan, en ole ansainnut asemaani enkä paikkaani", uskoo huijarisyndroomainen, joka luulee saavuttaneensa menestyksensä korkeintaan hyvällä tuurilla.

Todellisuudessa tällainen henkilö on kuitenkin vähintään yhtä hyvä työssään, kuin työtoverinsa. 

Miten ilmenee?

Epäonnistumisen ja paljastumisen pelko saattavat johtaa alisuoriutumiseen, välttelyyn tai vetkutteluun, eikä tällainen henkilö uskalla tarttua haasteisiin, vaikka kompetenssia olisi. Tuloksena työntekijä toteuttaa omaa pahinta pelkoaan, pätemättömyyttä. Osa porukasta taas kompensoi huijarisyndrooman ajatusmallia vastaan perfektionistisella ylisuorittamisella, mikä saattaa usein johtaa loppuunpalamiseen ja työuupumiseen. 

Helsingin Sanomien artikkelissa haastateltu psykologi Teemu Ollikainen mainitsee lapsuuden merkityksen huijarisyndroomasta kärsivän käytökselle: "Jos saavuttaa jotain, mikä ei sovi lapsuudessa opittuun rooliin ja asemaan, se tuntuu oudolta vielä aikuisenakin."

Kun henkilö pakottautuu esittämään jotain muuta kuin on - introvertti näyttäytyy ekstroverttina, kouluttautumaton etenee asiantuntijaksi, hyväksynnän puutteesta kärsinyt miellyttää muita - syntyy eturistiriita sisäisen minän ja ulkoisen kuoren välille, mikä vie valtavasti voimia ja tuo mieleen petkutuksen tunteet. Lisäksi uudet tilanteet ja roolit, esimerkiksi valmistumisen tai ylenemisen yhteydessä voivat laukaista huijariolon. 

Miten päästä eroon?

Vaikka huijarisyndroomasta ei paljon puhuta, se vaikuttaa kuitenkin olevan yleinen kokemus. Nyökyttelin suorastaan innokkaana artikkelia lukiessani: kuulostaa niin tutulta! Eräs ystäväni kertoi minulle huonommuudentunteestaan jotain asiaa kohtaan, vaikka on superälykäs, täydellisen itsevarman oloinen ja valmistumassa tohtoriksi. Toinen on mallimaisen kaunis, fiksu ja omalla alallaan ansioitunut supliikki maisteri (mielestäni yli-ihminen), joka salaisesti murehtii pärjäämistään lahjakkaiden kollegoidensa joukossa, koska... Niin, MIKSI? 

Miksi me kouluttautuneet ja pätevät naiset tuhlaamme aikaamme ja energiaamme itseämme vähätteleviin ajatuksiin ja näkymättömiin esteisiin? 

Psykologi Ollikaisen neuvot huijarisyndroomasta eroonpääsemiseksi ovat yksinkertaiset: aika ja kokemus auttavat. Myös omien ajattelukaavojen realistinen havainnointi helpottaa mielen kouluttamisessa. Epäonnistumiset, pettymykset ja hetkittäiset itsetunnon heikentymiset voivat olla luonnollisia komponentteja omassa kehityshistoriassamme, vaikka ajatuksia emme pystyisikään täydellisesti kontrolloimaan. 

Ne ovat vain ajatuksia, eivät totta.